Alkuvaiheen käyttökokemuksia
Reilu puoli vuotta on kulunut, ja järjestelmä on nyt toiminut kunnolla kolmisen kuukautta. Alkuun oli erilaisia häiriöitä, jotka johtuivat keruunesteen kierrätyspumpun vuodosta ja lämmityspuolen suodattimen tukkeutumisesta. Näiden häiriöiden poistuttua järjestelmä on toiminut hyvin. Pari aika kovaa pakkasjaksoakin meni ongelmitta, eikä kukaan palellut ainakaan pahasti.
Vielä on pari asiaa kesken: Turku Energian hitaan toiminnan ansiosta syöttökaapelin vahvistus saatiin vasta vähän ennen joulua ja siksi varalla olevan sähkökattilan toimintakuntoon saattaminen on vieläkin puutelistalla. Onneksi lämpöpumppu on riittänyt pitämään lämmöt siedettävällä tasolla ilman sähkökattilan apua. Lisäksi on vielä pihalla hieman kaapeliojan täyttöä tekemättä. Nyt on taas lauhaa joulun pakkasten jälkeen, mikä tarjoaa hyviä tilaisuuksia kaivutöiden viimeistelyyn, eli ukot hommiin kiitos!
Olen seuraillut järjestelmän toimintaa netin kautta, ja hiukan minua hämmästytti maasta tulevan veden viileys (olettaen että nuo mittaustulokset ovat tarkkoja). Alkuun tuleva neste oli 3-4 asteen luokkaa, mikä sekin tuntuu yllättävän vilpoiselta. Viileimmillään olen havainnut maasta nousevan +0,2-asteista nestettä. Kovimmilla lämpöpumpun tehoilla lämpötilaero maahan menevän ja sieltä nousevan aineen välillä näyttää olevan 3 asteen paikkeilla, eli maahan syötetään selvästi pakkasen puolella olevaa nestettä. Lämmitysvesi puolestaan lämpenee pumpussa enimmillään n. 15 astetta.
Vaikutus energiankulutukseen
Tarkkaa vertailua vanhan ja uuden järjestelmän energiankulutusten välillä ei vielä näin lyhyen käyttöajan perusteella voida tehdä, koska vanhan järjestelmän kulutusta on arvioitu kooltaan useiden tonnien öljytoimitusten sekä erittäin epätarkan polttoainemittarin avulla. Melko tarkkoja arvioita öljynkulutuksesta saadaan vain vuositasolla, kun tiedetään, että muutamien vuosien perusteella laskettu keskikulutus on ollut n. 28.000 litraa vuodessa.
Vaikka lämpöpumpun energiankulutuksesta saadaan vähän parempaa tietoa, epätarkkuuksia on siinäkin. Kaikki talon sähkönkulutus saadaan kyllä tarkasti tietoon Turku Energian nettisivuilta, mutta lämpöpumpun kulutusta ei nähdä erikseen. Tilastoa aikaisemmista kulutuslukemista on kuitenkin saatavana vuodesta 2009 alkaen, joten lämpöpumpun osuutta voidaan arvioida vähentämällä aikaisempi normikulutus kokonaiskulutuksesta.
Aikaisemmin sähköä meni suunnilleen 70.000 kWh vuodessa ja kunkin kuukauden kulutus oli vuosi toisensa perään aika tarkasti sama. Voidaan siis olettaa, että sama jatkuu vieläkin ja vähentämällä kunkin kuukauden kokonaiskulutuksesta saman kuukauden ennen maalämpöä mitattu keskikulutus saadaan aika tarkka tieto siitä, miten paljon lämmitys vie sähköä.
Toistaiseksi näyttää siltä, että etukäteisarviot säästöistä ovat osuneet lähelle todellisuutta, mutta erilaiset talvet ja yllä mainitut mittausepätarkkuudet tuovat vielä niin paljon epävarmuutta arvioihin, että on liian aikaista tehdä lopullisia päätelmiä. Vuoden kuluttua olemme jo paljon viisaampia ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä paremmin tiedämme muutoksen todelliset vaikutukset.
Havaintoja
Maalämpöjärjestelmän tulo on saanut aikaan melkoisen henkilökohtaisen oppimisprosessin. Olen oppinut tietenkin maalämmöstä, mutta myös mm. LVI-tekniikasta yleensä, automaatiosta, energiasta, sähkömarkkinoista, viranomaisvaatimuksista ja projektinhallinnasta. Sekä pettymyksiä että mukavia yllätyksiä olen saanut kohdata projektin aikana.
Yksi hienoimmista asioista on ollut havaita, miten paljon nykyään voidaan käyttää hyväksi internetiä erilaisten asioiden hoitamisessa. Öljyn tilaaminen kävi näppärästi netin kautta niin kauan kuin öljyä tarvittiin. Öljyn hinta on koko ajan tiedossa, ja tilaaminen on todella yksinkertaista ja jopa muutaman sentin per litra halvempaakin kuin puhelinpalvelun kautta. Sähkönkulutusta voi seurata jopa tuntitasolla nyt kun etäluettavat mittarit ovat tulleet sähköntoimittajan käyttöön. Lämmitysjärjestelmän toimintaa voi seurata kaaviosta, joka näyttää lämpötiloja muutamissa putkiston ja varaajien mittauspisteissä, lämmitysvastusten, venttilien ja pumppujen tilaa sekä sen, ovatko lämpöpumppu tai sähkökattila päällä vai pois. Myös mahdolliset toimintahäiriöt näkyvät tässä kaaviossa.
Maalämpö oli tähän asti aivan outoa tekniikkaa, ja on ollut mielenkiintoista oppia asioita sekä teorian että käytännön kannalta. Ilmeisesti alan tutkimus on vieläkin niin paljon kesken, että asiantuntijoina itseään pitävät ovat melko erimielisiä siitä, miten lämpökaivoja pitäisi sijoitella.
Viranomaisvaatimukset tulevat varmaan tiukkenemaan, ja vinoon porattuja kaivoja tuskin saa porata tulevaisuudessa niin, että kaivon alapää yltää naapuritontin alle. Esimerkiksi meillä neljän vinoon poratun kaivon alapää on teoriassa 80 m:n päässä porauskohdasta, joten mahdollisesti kaikkien neljän kaivon alapää on joko kadun tai naapuritontin alla. Kuinkahan syvällä maan alla tontin omistusoikeus on voimassa nyt, ja miten asia muuttuu, kun yhä enemmän syviä reikiä tehdään maahan? Lainsäädäntökin vaatinee tarkennuksia toiminnan yleistyessä.
